Maalaishiiriä ja kaupunkilaishiiriä

Vaikka tämän blogin idea on se, että toinen muka asuu maalla ja toinen kaupungissa, niin se ei tarkoita sitä, että toinen olisi jotenkin maalainen ja toinen kaupunkilainen. Vaikka tämä toinen ehkä haluaisi kuvitella olevansa kaupunkilainen (huom. ehkä, identiteettikriisi on vielä käynnissä), ei sitä niin vain hetkessä muututa.

Otetaanpas esimerkiksi julkinen liikenne. Aikaisemmin olen käyttänyt bussia silloin, kun olen sitä tarvinnut. Eli silloin, kun en ole voinut käyttää omaa autoa, junaa, lentokonetta, polkupyörää tai mitään muutakaan kulkuvälinettä. Paikallisliikennettä en muista käyttäneeni kertaakaan yliopisto-opintojen aikana, en tarvinnut linja-autoa, bussia, linkkua, linkkaa enkä linkkaria. Näistä ei ilmeisesti saa täällä mainita kuin kaksi ensimmäistä?  

Täällä pääkaupunkiseudulla kaikki on toisin. Töissä minulta on kysytty ehkä noin kuusi kertaa, missä päin asun ja ilmoittaessani asuinpaikkani seuraava kysymys on ollut JOKA KERTA: ”Millä julkisilla sieltä pääsee tänne?”. Kertoessani kulkevani omalla autolla keskustelu loppuu lyhyeen ympäristötietoisen opettajakollegani kanssa. Koska minäkin tahdoin pienentää hiilijalanjälkeäni ja ryhtyä toimimaan kunnon kansalaisen tavoin, tilasin työsuhdematkaliput (10 euroa kuukaudessa, sillä saan kolme yhdensuuntaista matkaa töihin, saanko siis muina päivinä jäädä kotiin?) ja marssin - okei ajoin omalla autolla - lähimpään matkakeskukseen lataamaan matkakorttiani.

Entäpä sitten se bussilla ajaminen? Senhän luulisi olevan ihan helppoa, varsinkin kun HSL:n sivuilla kuulostaa olevan niin hyvä reittiopas. Mutta HSL:n sivuilla ei kerrota kummalla puolella tietä olevalle pysäkille pitää mennä odottamaan. Tai sanotaanhan siellä, pysäkin numero on esimerkiksi 7072. Silloin todennäköisesti ei kannata seistä pysäkillä numero 7073. Minä nimittäin seisoin, koska ajattelin että HSL:n sivuilla on virhe. Ja totesin jossain vaiheessa matkaa, että nyt olen menossa etukäteen katsomallani bussilla väärään suuntaan. Se kotimatka kesti puolitoista tuntia. Koska siinä vaiheessa, kun tajusin istuvani väärään suuntaan menevässä bussissa, en kehdannut hypätä pois, etteivät muut matkustajat luulisi minun hypänneen väärään bussiin.   

Minun työmatkani on siis noin seitsemän kilometriä. Sen ajaa autolla noin viiteentoista minuuttiin. Jos haluan mennä bussilla töihin, aikaa tuhraantuu vähintään 45 minuuttia ellei enemmänkin: lähin bussi lähtee n. 400 metrin päästä, joten lähden kävelemään 20 minuuttia aiemmin, ETTEN VAIN MYÖHÄSTY. Sen jälkeen ajan bussilla n. 10 minuuttia ja jään pysäkille, josta on yli kilometri työpaikalleni. Tähän kävelymatkaan kuluu noin 15 minuuttia. Ajanko 15 minuuttia autolla vai matkustanko 45 minuuttia kävellen ja bussilla? Enkä nyt ota huomioon sadetta ja muita ongelmallisia luonnonilmiöitä (joista yhdelläkään ei ole tekemistä sen hiilijalanjäljen kanssa)…

Jos nyt kuitenkin päätän mennä bussilla töihin, kohtaan vielä yhden ongelman. Kuinka päästä bussiin? Matkakortissa on toisella puolella insinöörien suunnittelema heijastin, jota vilauttamalla kuljettaja tietää tulla noutamaan sinua pysäkiltä. Puhun nyt omasta kokemuksesta, kun kerron, että pelkkä pysäkin penkiltä nouseminen ja tien reunaa kohti käveleminen ei riitä, eikä riitä myöskään pelkkä käden heilauttaminen. HSL:n sivuillakin nimittäin sanotaan: ”Anna pysäkillä pysäytysmerkki bussinkuljettajalle hyvissä ajoin. Pidä kättä ylhäällä, kunnes kuljettaja panee vilkun päälle pysähtymisen merkiksi.” Eilen ei riittänyt tämäkään, vilkun jälkeen tapahtui jotain ja kuljettaja luuli, etten tulekaan kyytiin ja hän meinasi jatkaa matkaansa.

Eli ei minusta taida saada kaupunkilaista tekemälläkään. Julkisella liikenteellä kulkeminen on ihan liian vaikeaa. Paitsi se hyvä puoli niissä on, että lastenvaunujen kanssa pääsee matkustamaan ilmaiseksi, joten busseilla tulee ajeltua aina silloin tällöin. Todennäköisesti vielä silloinkin, kun Poika menee kouluun.

Murphyn laki

Tekaisinpas tuossa tulokkaalle peiton isoäidin neliöistä...

Isoäidin neliöitä

Viimeistelyä

D'oh!!

...tai siis OLISIN tehnyt, jos langat olisivat riittäneet. Turkoosi ehtyi juuri VIIMEISESSÄ NELIÖSSÄ. Tämä ei ole vitsi. Tämä on täyttä totta. Nyt kaikki matemaatikot huom! Mikä todennäköisyys on, että lanka loppuu juuri loppumetreillä??? Tietysti paljon todennäköisempää loppuminen on loppumetreillä kuin alkumetreillä.

Turkoosi, olen pettynyt sinuun.

Jos jokin voi mennä pieleen, se menee pieleen.

Päiviä

Kun nyt ei tiedä yhtään, minä päivänä tapahtuu, niin päiviä tulee seurattua paljon enemmän. Siis erilaisia teemapäiviä ja -viikkoja, nimipäiviä ja niin edelleen. Lokakuu on niitä pullollaan!

Eilen olisi ollut hieno päivä syntyä, 10.10. suomalaisen kirjallisuuden päivänä ja Aleksis Kiven syntymäpäivänä. Ah, miten kylttyrelliä! Samaan aikaan olisi ollut menossa eläinten, vanhusten ja ruusukaalin viikko, sekä maailman mielenterveyspäivä sekä kansainvälinen kuolemanrangaistusten vastainen päivä.

Eläimet lopettivat viikkonsa eilen, vanhukset ja ruusukaali jatkavat vielä. Tänään olisi tiedossa tyttöjen päivä sekä kansainvälinen kaapista ulos -päivä (omalla tavallaan muuten hirvittävän outoa, että kyseiset päivät ovat samana päivänä).

Tulevina lokakuun päivinä on muun muassa tiedossa käsienpesupäivää, rintojen terveydeksi -päivää, tilastopäivää, änkytyspäivää, maaseudun naisten päivää, nälkäpäivää... Poikamme laskettu aika on huomenna, 12.10. Teemapäivien luettelossa ei ole mitään kyseisenä päivänä. Miten hyvä olisikaan syntyä ihan omana päivänä, Aarteen/Aarren nimipäivänä!

...mutta tarkemmalla tarkastelulla lokakuun toinen perjantai näyttäisikin olevan tänä vuonna kansainvälinen kananmunan päivä.

Onko sinun syntymäpäiväsi joku teemapäivä, katsopas täältä:
- Teemapäivät
- Kasvisteemaviikot

Mamma leipoo pullaa

Tiedättehän te, että äitiyslomalla sitä pitää tehä tiettyjä juttuja, niin kuin esimerkiksi siivota ja leipoa. Leipoa tulevia vauvavieraita varten pakkaseen. Minä kyllä leivon silloin tällöin, mutta pääosin kaiken maailman piirakoita (suolaisia ja makeita). No mutta äitiyslomallahan pitää tietysti leipoa PULLAA. Viimeksi olen pullaa leiponut vuoden 2010 helmikuussa laskiaisen aikaan. Tällä kertaa ajattelin vielä tehdä korvapuusteja, nam.

Pullan leipomista suunnittelin kaksi tai kolme päivää. Aikaa ei syystä tai toisesta löytynyt. Kunnes tänään otin härkää sarvista.

Leipuri Hiiva(tti)

Mielenkiintoisia muotoja

Lopputulos on tässä. Näyttää, kuin joku pullataikinaa paskova eläin olisi käynyt ruuttaamassa torttunsa uunipellille. Ne ovat mielettömän kokoisia korvapuustiklönttejä. Voiteluun käytettyä kananmunaakin hävetti tuotokseni nähtävästi sen verran, että se katosi: sillä selittyy ainakin osittain pullien vaaleus.

Onneksi toinen pellillinen ei ollut ollenkaan näin toivoton. Nämä hirviöt tuhotaan perhepiirissä kaikessa hiljaisuudessa.

Ärsyttävät mainokset

Joskus on enemmän aikaa katsoa televisiota kuin joskus muulloin. No nyt minulla on ollut aika paljon aikaa katsoa yhtä jos toista, totta kai myös mainoksia.

Nyppyiset sukat ja taustalla vartaloni kuukauden päästä

Nytpä ärsyttävät mainokset -listaukseni.

1. Vuotava nuha

Erään flunssalääkkeen mainoksessa olen törmännyt outoon ilmaisuun. Mitä ihmettä on vuotava nuha? Miksi televisiossa EI voisi sanoa RÄKÄ? Helppo hyvin suomenkielinen nelikirjaiminen sana, räkä. R-ä-k-ä. Helppoa.

2. Fit me

Joku naikkonen puhelee inhoittavalla hiljaisella muka-seksikkäällä narinaäänellä. Ja ei - mainosta ei ole suunnattu miehille, vaan kyseessä on muistaakseni meikkivoide. Todella outo toteutus mielestäni.

3. Karmiva pappi

Jonkun numerotiedustelun mainos, jossa haamulta näyttävä naispappi himoitsee Leppäsen Sirpaa kammottava psykoilme kasvoillaan. Varo Sirpa, se syö sinut! Jos tämän olisi tarkoitus olla jotenkin hauska tai rajoja rikkova, niin ei ole kyllä onnistuttu.

Ja mainokset, jotka minua eivät ärsytä, vaikka voisin luulla niin:

1. Hölläillään

Erinäisillä laulutaidoilla varustetut perusihmiset hoilaavat sipsit käsissään. Hellyyttävää. Erityisen ihana lauluyhtye on isä kahden lapsensa kanssa saunan pukuhuoneessa.

2. Blingströmit

Blingströmit panee menemään, ja me menemme... pelaamaan. Jokseenkin ihanan sekopäinen perhe. Äiti on varsinkin kaikkine silmäilyineen erityisen viihdyttävä. Tämä mainosperhe tulee varmaan näkymään televisiossa aika pitkän aikaa, joten mahdollisuuksia on myös pompsahtaa tuonne ärsyttävyyden puolelle.

Näkökenttääni rajoittava pallukka

Vielä mielipidettä vailla:

"Vaasa Lapin rilla, rieska kuin tortilla" 

Veijaritarinoita

Tänään vietin aamupäivän ukin kanssa kaupungissa katsastusasemalla. Ukin tuntee täällä melkein kaikki vähän vanhemmat ihmiset, joten heti siinä oli ukko jos toinen juttua iskemässä. Ehdin kuulla vuosikymmenten takaista tarinaa kirkonmiehestä, jonka tullessa yleiseen saunaan viinapullot piilotettiin. Ja ei siksi, että pappi olisi niitä paheksunut - vaan paremminkin juonut ne kaikki. Kerrottiin myös juttua jonkun Tolosen tai Kemppaisen tai Korhosen ukista, joka oli ollut poliisi. Poliisi oli usein päivystänyt kaupungilla, viettänyt aikaa alan miehiä seuraten, Saimaata poltellen ja pullon kiertäessä oli ottanut hörpyt itsekin.

Kuva täältä

Yksi pienellä paikkakunnalla (tai kylillä) asumisen mausteista on ns. veijaritarinat. Täällä saa kuulla juttuja oikeista ihmisistä, ehkä vähän liioiteltuja tosin. Päähenkilönä seikkailee ehkä keski-ikäinen tai sen jo ylittänyt mies, kuvaan kuuluu tietysti alkoholi, joskus naiset, joskus metsästys tai kalastus. Katsastusasemalla puhuttiin vanhoista jutuista. Mutta niitä juttuja syntyy täällä kylillä edelleen harva se päivä.

Joskus paikallisessa istuessani olen saanut kuulla tai jopa nähdä niitä tuoreempia tapauksia. Kerran kuusissakymmenissä oleva kuljetusalalla työskentelevä mies pienessä maistissaan yritti uskotella, että hän oli tekemässä elokuvaa. Minä olisin kuulemma sopinut hyvin rooliin nilkkani ohuuden vuoksi. Muutama vuosi sitten kylää kohisutti hyvin näkyvän paikallisen penkkejä kuluttavan miehen traaginen kuolema ravintolan portaille. Joskus tuopin äärellä istuvat kertovat juttuja omasta elämästään, kuinka arpajaisvoiton jälkeen on kurautettu Helsinkiin asti, rakastuttu strippariin, ja tultu muutaman viikon päästä rahattomana takaisin. Niin ja ilman sitä stripparia. Tai kuinka hirven kaadon jälkeen on menty taksilla satoja kilometrejä isompaan kaupunkiin kapakkaan, mutta sisälle ei ole päästetty risupartaisia miehiä metsästysvaatteissaan.

Joskus tekisi oikein mieli kirjoittaa niitä juttuja ylös. Väritellä vähän ja väittää ihan omiksi. Mutta jotenkin se tuntuisi moraalittomalta ja väärältä. Niissä on jotain. Niitten pitää jäädä kylille, suusta suuhun kerrottaviksi, katsastusasemien odotushuoneeseen ja paikallisen tuoppien ääreen.