Kesäkuulumisia

Olette varmaan ihmetelleet, miksi en ole kirjoittanut hetkeen (jos muutamaa kuukautta voi hetkeksi sanoa). Noh, ollaan vietetty kesää Thaimaassa, Intiassa ja Pääsiäissaarilla samoillen, käyty hankkimassa kulinaristisia elämyksiä Ranskan kaakkoisosista ja harrastettu pihalla joogaa samalla, kun kotipuutarhan porkkanat, kurpitsat, herneet ja muut ovat kohisten kasvaneet. 

Eiku. 

Taisi tauon alku ajoittua aika hyvin siihen, kun poikasemme lähti rivakammin liikkeelle. Sen jälkeen on vietetty kesää pitkin taloa, joka nurkassa on tillistelty, olisiko kivoja johtoja tai pistorasioita. Piha on myös kova juttu, josta olen iloinen. Mikään ei ole pojalle varmaan mukavampaa kuin päästä mönkimään ulos. Niin ja syömään ulos. Ulkona syömisen kulinaristisiin elämyksiin kuuluvat pojalla multa, hiekka, kivet, nurmikko ja muut. 

Niin ja kotipuutarha jäi tänäkin kesänä haaveeksi, poika tosin paikkailee tätä puutetta piilottelemalla porkkanoitaan pitkin taloa, esimerkiksi kenkiin, astianpesukoneeseen ja minulle vielä tuntemattomiin paikkoihin. Sitten se löytää puoliksi mustuneita porkkanoita kuorrutettuna parilla hiuksella jostain - ja ei ole riemulla rajaa. Ai niin - on meillä kaksi mustaviinimarjapensasta! (Joiden marjat syötiin varmaan parilla ulkoilukerralla, joten mitenkään hirveän hedelmällisitä pensaista ei ole kyse.)

Kävimme kyllä kesäreissulla etelässä, Helsingissä nimittäin. Autoilimme sinne maltillisella lapsiperhetahdilla. Takaisin tulimme pojan kanssa junalla, isi tuli perässä hakien vauhtia Tallinnasta. Ei jaksanut meidän pippurinen poika autoilua, vaan harjotti huutojoogaa autossa niin, että vanhemmilla meinasi päästä itku. Silloin on parasta vaihtaa menopeliä, hyppäsimme kiskoille. Ja kylläpä siellä maistui pojalle kyyti. Ja isi keikkui onnessaan laivalla, tosin varmaan keikutti vielä maissakin.

Niin, arki se vei tämän äidin ajan ja inspiraation kirjoittamisesta. Mutta toivottavasti te olette vielä siellä, ainakin saksalaiset ja venäläiset, sillä nyt alkaa uusi yritys!

(Ja älkää nyt kukaan ajatelko, että toiveissa olisi mitään muuta uutta yritystä kuin blogiin kirjoittaminen. Poika on ihana, maailman ihanin, mutta yksi meille tässä vaiheessa kiitos!)