Poika

On ihan hullua, miten mahtava poika meillä täällä asuu. Joskus muutama vuosi sitten haaveilin, että saisin pikkuisen pippurisen tytön; ajattelin, että saisimme kuitenkin rauhallisen ja perustyytyväisen vauvan - mutta nyt saimmekin aika ison ja hmmm... hapanimelän pojan.

Päivät ovat ääripäitä täynnä. Välillä pojalla menee hermot niin, että pikkulinnut todellakin tippuvat puista. Ja vähän isommatkin. Sitten onkin hetkiä, jolloin poika nauraa suu ammollaan, ja on pikkuvarpaisiin yhtä hymyä.

Kotikunnan hiihtotarjontaa

Poika täyttää päivän kaikenlaisella puuhalla. Esimerkiksi tätä kirjoitusta olen aloittanut ja lopettanut kolmen päivän ajan. Ja todellakin päässyt vasta tähän asti. Osittain tietysti aikaa vie kaikki ihanat vauvaharrastukset: muskari, vauvauinti ja mammakahvittelut.

Hippohiihtoihin meillä oli tarkoitus mennä myös ensi viikolla, mutta harjoittelukausi on ollut liian repaleinen. Onneksi maaliskuussa on taas koko perheen hiihtoretki Mulkkusaarille, joskohan sinne mennessä pysyttäisiin suksilla.

Poika on vahva ja jäntevä, iloinen ja ärhäkkä - juuri sellainen, minkä halusin (tietämättäni).

Innolla odotan kaikkia mahtavia juttuja, joita voimme tehdä yhdessä perheenä. Eniten ehkä sitä, että minä pääsen, eiku POIKA pääsee esimerkiksi Muumimaailmaan ja Puuhamaahan ja kaiken maailman kotieläinpuistoihin ja ja ja...