Herra Korhonen hiihtää joka talvi 10 000 kilometriä, ui vuodessa 1 000 kilometriä, kesällä suunnistaa. Hänellä on sykemittari ja kaikkiin urheilulajeihin juurikin oikeanlaiset tekniset vaatteet. Hän on hiihto-, suunnistus- ja yleisurheilukilpailuissa talkooapuna, silloin hän ehkä vetäisee päälle farmarit kera lenkkareiden ja tuulitakin.
Herra Korhosella on vaimo, joka näyttää vanhemmalta kuin herra itse. Vaimokin hiihtää ja käy aina sunnuntaisin avantouinnissa. Keittiö on vaimon valtakuntaa. Heidän kotinsa on remontoitu joskus 90-luvun alussa, mutta jotenkin kaikki uusitut asiat ovat yhä kuin uusia. Eivät tyyliltään - mutta niitä on huollettu niin moitteettomasti.
Takkahuoneessa on hylly, jossa on herra Korhosen kaikki palkinnot. Tai ei ihan kaikki, muutamia on pitänyt laittaa vaatehuoneeseen laatikkoon käärittynä sanomalehteen. Herra Korhosen talossa on myös jokin hänen itse keksimänsä elämää helpottava apuväline. Ehkä saunan lauteet nousevat napin painalluksella tai leivinuunin pelti avautuu näppärästi kurottelematta.
Herra Korhonen käy pari kertaa vuodessa Virossa kylpylämatkalla, jolloin hän myös hoidattaa hampaansa. Silloin tällöin hän käy myös kauempana matkalla, ehkä tervehtimässä ulkomailla asuvaa lääkäritytärtään.
Ja miten tämä kaikki liittyy lumitöihin? Herra Korhosilla on uskomaton kyky tehdä lumityöt niin, että näyttää, kuin lunta sataisi vaan kinoksiin. Autoteiltä ja kulkuväyliltä lumi katoaa jonnekin jo aamuviideltä. Missään ei näy törkeitä kasoja kera koiran kikkareiden, vaan kinosten reunat ovat yhtä siistit kuin herra Korhosen t-paitapinot hänen vaatekaapissaan. Ehkä jossain huomaa pitkän ylöspäin loivasti viettävän väylän, jonne lumi kipataan. Ei sellaisia yli 45 asteen kulmassa nousevia seläntapporöykkiöitä, joita meidän pihamme on täynnä.
Raivostuttavia nuo herra Korhoset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti