Mutta mikäs olisi sitten se minun lapsuuden maisemani? No mummolat, tasapuolisesti.
Mummolan takapihan metsä |
Mitäs sinä näet kuvassa? No minäpä näen kotisleikin keittiön, peikkojen polun, kiviröykkiön (jonka alla asuu mörkö), prinsessalinnan (jossa prinsessa ja superman menivät naimisiin) ja vaikka mitä muuta. Keväällä metsä on täynnä metsätähtiä, sitten kohta metsäkurjenpovia ja näihin aikoihin siellä voi kävellä ja napsia vattuja.
Toisesta mummulasta minulla ei ole tähän hätään kuvaa, mutta siellä maisemassa on pelto (joka välillä haisee), pellon vieressä oleva hiekkakenttä (jossa ukki järjesti tasahyppykilpailuja) ja peltojen reunalla kuusiaidan vierusta kulkeva niittytie.
Ja mummuista vielä: jos minulla soi puhelin, on melkein varmaa, että sieltä soittaa jompikumpi mummu. Ja sitten me saatetaan puhua vaikka puoli tuntia. Eilen itse asiassa kävin kummankin luona. Mummut on tosi jees!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti