Rrrromanttinen tehtävä kaksi

Kuten viimeksi vastauksessani lupasin, tulette näkemään ah niin romanttisen paikan, jossa tapasimme mieheni kanssa ensimmäisen kerran. Ja tässä se tulee, tadaa: 

Huoltoasema, josta kaikki alkoi

Vaikka pyysit vain kuvaa paikasta, saat myös rakkaustarinan. Oli kesä 2003, elettiin toukokuun viimeisiä päiviä. Ensimmäinen vuosi lukiosta oli takana, koulu oli ihan vasta loppunut. Minä ja hyvä ystäväni olimme päässeet THE kesätyöhön - nimittäin jäätelönmyyjiksi Shellin pihalla olevaan koppiin. Pari ensimmäistä työpäivää teimme yhdessä, jotta rutiinit tulisivat tutuiksi.

Olisikohan se ollut ensimmäinen tai toinen työpäivä, kun Shellin pihaan kurvasi viininpunainen seiskanelikymppi Volvo, jonka kyydissä oli muutama parikymppinen häiskä. He tulivat autosta ulos ja jäivät pihalle norkoilemaan. Yksi niistä, se joka oli kuskina, nojasi autoon kädet puuskassa. Sillä oli vaalea tukka, joka oli edestä pystyssä ja pyöreähköt silmälasit. Jalassa sillä oli verkkarit. Se oli pitkä. Se tyyppi jäi minun mieleeni. Minulla ei ole pienintäkään muistikuvaa siitä, ketä muita kyydissä oli, vaikka heidätkin varmaan nykyään tuntisin. Jostain kumman syystä vain se yksi jäi mieleen heti ensimmäisellä kerralla, kun hänet näin.

Muutamaa päivää myöhemmin se tuli ostamaan jäätelöä. Jäätelöiden ohessa piti sinä kesänä jakaa arpoja, joista kolme pingviiniä löytämällä saisi ilmaisen jäätelön. Totta kai annoin arvan sillekin, tosin sanoin, että ei niistä ikinä mitään voita. No sepä voittikin! Siitä se alkoi, jäätelökioskilla ramppaaminen. Minä opin tunnistamaan seiskanelikympin äänestä, jotta ei edes tarvinnut vilkuilla parkkipaikalle, tuliko juuri se auto pihaan. No välillä autolla tulikin sen tyypin isä, ja pettymys oli suuri.

Muutamaa jäätelöä myöhemmin sain sen numeron. Sitten uskaltauduin soittamaankin. Ja se pyysi minut käymään kotikylillään. Lähdin pyörälläni sinkuttamaan. Noh, sitten tapahtui tämä hirviselkkaus, josta kerroin jo ensimmäisessä postauksessani. Ja sitten meistä tuli virallisesti pari.

Ja nyt on käynnissä kymmenes vuosi yhteiseloa.

Ah, mitä muistoja!