maanantai 6. elokuuta 2012

”Oooo Miia, ihana yllätys!”


Ihanaa Miia, kun tulisit leikisti meille kylään. Olisit erittäin tervetullut!

Minä kysyisin ihan ensimmäiseksi, että jätithän pienlentokoneesi kadun varteen parkkipaikoille, meidän pihassa kun ei ole vieraspaikkoja. Tämän olemme jo kuulleet vajaan kahden viikon asumisen aikana ystävälliseltä, punakasvoiselta naapurinsedältä.

Käyhän peremmälle!
Sitten kun sinä olisit tullut sisälle, niin me istuttaisiin keittiön pöydän ääressä ja juotaisiin kahvia pojan mukeista. Poikaa ei haittaisi yhtään, koska poika tietäisi, että äiti ja täti ovat sitä paremmalla tuulella, mitä enemmän ne juovat kahvia. Poika hörppisi vettä nokkamukista ja söisi itse hienosti kurkkua. Kurkku pitäisi kuitenkin ottaa pian pojalta pois, koska poika yrittäisi syödä liian isoja palasia. Kahdella ja puolella hampaalla ei pystyisi vielä tarpeeksi hienontamaan kurkkua.
 
Sitten me ihailisimme maisemia keittiön ikkunasta. Mutta koska maisemat näyttäisivät paremmalta parvekkeelta, menisimme parvekkeelle ihailemaan vastapäisiä taloja. Sinä sanoisit, että onneksi asutte tässä ettekä tuossa vastapäisessä talossa, kun muuten me emme voisi ihailla kauniita rivitaloja. Minä sanoisin että niinpä.

"Ihania rivitaloja!"
Seuraavaksi minä meuhkaisin miehelle, että onko pakko aina pelata ja sitten me mentäisiinkin sinun ja pojan kanssa pihalle. Ensin me leikittäisiin pihalla keinuissa ja hiekkalaatikolla muiden pihan lasten kanssa ja sitten me lähdettäisiin kävelemään. Me ei käveltäisi kovin pitkälle, koska me mentäisiin katsomaan kankaita. Sitä ostaisit teijjän pojalle verhokankaat ja minä lupaisin ommella ne valmiiksi ensi jouluksi. Tai sitä seuraavaksi.

Ihana kauppa!
Sitten kun me mentäisiin takaisin, niin minä kertoisin, mikä ei ole vielä valmista ja mitä minä haluaisin minnekin tehdä. Mies vain murahtelisi ohjain kädessä. Sitten me katsottaisiin hienoja tauluja olohuoneen seinällä ja ihasteltaisiin miehen savitaulua. Ja keittiötä, jossa on kivat kaapinovet. Ja makuuhuoneen harmaata seinää.

Miehen taideteos!

Jennin ja Ikean yhteistyön tulos!

Appiukon ja miehen yhteistyön tulos!

Sitten sinä jo lähtisitkin ja minä jäisin syömään yksin selluliitin näköisiä ja selluluuttia aiheuttavia makroneja. Sitten me nähtäisiin kuitenkin pian uudestaan. Ja silloin me mentäisiin yhdelle maatilalle katsomaan eläimiä pojan kanssa. Se on tässä ihan lähellä.

4 kommenttia:

  1. Tosi hieno tarina, susta tulis hyvä kirjailija! Sittenku minä tuun ni haluun vähän äksönii, kahvin lipittely ei niin kiinnosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vai että kirjailija? Täytyy miettiä alanvaihtoa, jos ei tuo syysloma ala tuosta pitenemään. Skidi voi järjestää sullex äxönii, mutsix ja faijax eix oikeinsx jaxas.

      Poista
  2. Voi vitsi meillä olis ollu mukavaa! :) Tehtävä suoritettu hyväksytysti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin olisikin! Minun täytyy keksiä sulle joku tehtävä!

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...