![]() |
Kuva täältä |
Joskus paikallisessa istuessani olen saanut kuulla tai jopa nähdä niitä tuoreempia tapauksia. Kerran kuusissakymmenissä oleva kuljetusalalla työskentelevä mies pienessä maistissaan yritti uskotella, että hän oli tekemässä elokuvaa. Minä olisin kuulemma sopinut hyvin rooliin nilkkani ohuuden vuoksi. Muutama vuosi sitten kylää kohisutti hyvin näkyvän paikallisen penkkejä kuluttavan miehen traaginen kuolema ravintolan portaille. Joskus tuopin äärellä istuvat kertovat juttuja omasta elämästään, kuinka arpajaisvoiton jälkeen on kurautettu Helsinkiin asti, rakastuttu strippariin, ja tultu muutaman viikon päästä rahattomana takaisin. Niin ja ilman sitä stripparia. Tai kuinka hirven kaadon jälkeen on menty taksilla satoja kilometrejä isompaan kaupunkiin kapakkaan, mutta sisälle ei ole päästetty risupartaisia miehiä metsästysvaatteissaan.
Joskus tekisi oikein mieli kirjoittaa niitä juttuja ylös. Väritellä vähän ja väittää ihan omiksi. Mutta jotenkin se tuntuisi moraalittomalta ja väärältä. Niissä on jotain. Niitten pitää jäädä kylille, suusta suuhun kerrottaviksi, katsastusasemien odotushuoneeseen ja paikallisen tuoppien ääreen.
Huom! Minulla EI ole tapana istua sitten joka ilta paikallisessa, vaikka tekstin rivien välistä joku saattaisi niin lukeakin :D
VastaaPoista