maanantai 1. lokakuuta 2012

Veijaritarinoita

Tänään vietin aamupäivän ukin kanssa kaupungissa katsastusasemalla. Ukin tuntee täällä melkein kaikki vähän vanhemmat ihmiset, joten heti siinä oli ukko jos toinen juttua iskemässä. Ehdin kuulla vuosikymmenten takaista tarinaa kirkonmiehestä, jonka tullessa yleiseen saunaan viinapullot piilotettiin. Ja ei siksi, että pappi olisi niitä paheksunut - vaan paremminkin juonut ne kaikki. Kerrottiin myös juttua jonkun Tolosen tai Kemppaisen tai Korhosen ukista, joka oli ollut poliisi. Poliisi oli usein päivystänyt kaupungilla, viettänyt aikaa alan miehiä seuraten, Saimaata poltellen ja pullon kiertäessä oli ottanut hörpyt itsekin.

Kuva täältä
Yksi pienellä paikkakunnalla (tai kylillä) asumisen mausteista on ns. veijaritarinat. Täällä saa kuulla juttuja oikeista ihmisistä, ehkä vähän liioiteltuja tosin. Päähenkilönä seikkailee ehkä keski-ikäinen tai sen jo ylittänyt mies, kuvaan kuuluu tietysti alkoholi, joskus naiset, joskus metsästys tai kalastus. Katsastusasemalla puhuttiin vanhoista jutuista. Mutta niitä juttuja syntyy täällä kylillä edelleen harva se päivä.

Joskus paikallisessa istuessani olen saanut kuulla tai jopa nähdä niitä tuoreempia tapauksia. Kerran kuusissakymmenissä oleva kuljetusalalla työskentelevä mies pienessä maistissaan yritti uskotella, että hän oli tekemässä elokuvaa. Minä olisin kuulemma sopinut hyvin rooliin nilkkani ohuuden vuoksi. Muutama vuosi sitten kylää kohisutti hyvin näkyvän paikallisen penkkejä kuluttavan miehen traaginen kuolema ravintolan portaille. Joskus tuopin äärellä istuvat kertovat juttuja omasta elämästään, kuinka arpajaisvoiton jälkeen on kurautettu Helsinkiin asti, rakastuttu strippariin, ja tultu muutaman viikon päästä rahattomana takaisin. Niin ja ilman sitä stripparia. Tai kuinka hirven kaadon jälkeen on menty taksilla satoja kilometrejä isompaan kaupunkiin kapakkaan, mutta sisälle ei ole päästetty risupartaisia miehiä metsästysvaatteissaan.

Joskus tekisi oikein mieli kirjoittaa niitä juttuja ylös. Väritellä vähän ja väittää ihan omiksi. Mutta jotenkin se tuntuisi moraalittomalta ja väärältä. Niissä on jotain. Niitten pitää jäädä kylille, suusta suuhun kerrottaviksi, katsastusasemien odotushuoneeseen ja paikallisen tuoppien ääreen.

1 kommentti:

  1. Huom! Minulla EI ole tapana istua sitten joka ilta paikallisessa, vaikka tekstin rivien välistä joku saattaisi niin lukeakin :D

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...