Perintö

Pitihän se arvata. Jääköön kiistanalaiseksi, kummalta poika on perinyt nenänsä, korvansa tahi malttamattoman luonteensa. Yksi asia on varma: punoituksen ja kutinan ihollaan hän on (raukka) perinyt minulta.

Tämä kuva ei liity tekstiin mitenkään, mutta teinpä
yksi ilta lumilyhtyjä (kun olisi pitänyt tehdä lumitöitä).

Muistan omasta lapsuudestani rasvailut, kuinka "lokki kakki", eli voidetta tippui yllätyksellisesti; kuinka saunan lauteilla istuttiin hunajaisena (ja ihan pakko oli lipaista käsiä, vaikka äiti sanoikin, ettei sitä saunahunajaa saa syödä); miten naama oli täynnä kummitusvoidetta (nähtävästi sinkkivoide, joka jäi ihon pintaan valkoisena) ja miten taivaallista oli joskus raapia sydämensä kyllyydestä.

Muistan kortisonin (sisäisesti ja ulkoisesti), jojobaöljyn, emuöljyn, apobasen ja muut perusvoiteet, elidelin, a-cremen, rasvahapot, maitohappobakteerit, antihistamiinit, valohoidot... Sen, että pitää välttää pesemistä ja sitten pitääkin peseytyä usein.

Tästä perinnöstä ei puhuta samalla tavalla kuin useimmista geeniperimän hedelmistä. Ei kukaan tule sanomaan, että "sinullapa on äitisi ihottuma ihan selvästi" tai "voi miten suloinen pikkuinen kuiva läikkä sulla on tuossa poskessa!" (Toisaalta myös jos korvat ja nenä ovat ihan selvästi postimiehen, niin ei siitäkään puhuta, ainakaan suoraan.)

Katsotaan, millainen taistelu tästä tulee. Kortisonilokki kakkii jo.