Elämäni elokuvana

Juna kulkee vaan...

Minä niin sieluni silmin näen, kuinka elämäni yläpuolella tällä hetkellä lipuvat lopputekstit. Sillä jos elämäni olisi elokuvaa, niin tässä vaiheessa olisi aika yhden loppua ja toisen alkaa. Eilen pistin työpaikan oven kiinni omalta osaltani pitkäksi toviksi. Lopputekstien päällä voisi soida vaikka "Kun tänään lähden".

Ehkä miltei koko tähänastinen elämäni olisi voinut olla yksi elokuva, kuvaus kasvusta ja aikuistumisesta, jossa miljöönä olisivat kaikki käymäni koulut (myös työpaikkoina) sekä tietysti keskiössä parisuhde. Elokuvan nimi voisi olla musiikkikappaleita lainaten vaikka "Vuosisadan rakkaustarina", "Juna kulkee vaan" tai "Jäätelökesä". Siinä kuvattaisiin koulua innoissaan käyvää tyttöä, joka kasvaa teiniksi, joka ehkä viisi minuuttia haluaa täältä pois, mutta ei sitten haluakaan, löytää miehen jäätelökopilta, vuosia myöhemmin ostaa omakotitalon ja menee naimisiin samaisen miehen kanssa. Opiskeluista tyttö ajattelee, että "minähän en kouluja käy, jotta voisin olla koko elämäni koulussa", mutta päätyy opettajaksi ja lopussa koko elämä hymyilee ja maha kasvaa.

Seuraavista odotusviikoista voisi tehdä hidasliikkeisen ja hyvin vähäsanaisen dokumenttielokuvan esimerkiksi nimellä "Tästä asti aikaa", "Nyt meni hermot" tai "Kauan". Siinä isomahainen nainen ähisee pesänrakennuspuuhissaan, tuskailee, pitelee selkäänsä, ehkä välillä ahdistuu ja röhnöttää sohvalla katsellen kaihoten pihalle. Välillä hän antautuu unelmoimaan: hiplailee pikkuvaatteita ja työntelee vaunuja sisällä pienoinen hymy kasvoillaan. Sitten hän huokaisee, keittää taas kahvit ja odottaa käsi poskella. Dokumentti päättyy joko naisen tai tulokkaan raivokkaaseen rääkäisyyn.

Levottoman prinssin huone

Seuraavan osan nimi on vielä pimennossa. Päänäyttelijä on tosin ollut tiedossa jo ainakin kahdeksan kuukauden ajan. Karuimmillaan se voisi olla esim. "Ei se mennyt niin", "Eipä tiennyt tyttö" tai jopa "Levoton prinssi", mutta ennemminkin uskon (ja toivon) sen olevan "Hölmö rakkaus" tai "Minä suojelen sinua kaikelta".

Mites Jenni sinun elämäsi elokuvina? Tai hei, entäpäs sinä, lukija?