2200 km

Viimeiset kahdeksan päivää hurahtivat kotimaan matkailun merkeissä. Urhoollinen ja jokseenkin luotettava ajokkimme kyyditti meitä 2200 kilometriä pitkin Suomea, vaikka alku olikin kankeaa. Oikeasti matkaan olisi pitänyt lähteä jo paria päivää aikaisemmin, mutta kiiturimme päätti toisin: ilmastointi meni rikki. Noh onneksi saimme sen suhteellisen nopeasti korjattua ja niin matka kohti länsirannikkoa alkoi.

Kokkolassa

Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli Kokkola, jossa muun muassa kävimme kaupunkiin rantautuneella eurooppalaisella ruokatorilla, iltatorilla ja meren rannalla vimevuotisen asuntomessualueen viereisessä ulkoilupuistossa. Kävimme myös aivan rannalla ravintola Mustakarin terassilla.Siinä istuessamme viereisen pöydän purjehtijanaiset haistelivat ilmaa todeten "Voi kun täällä tuoksuu ihanasti meri!". No näin korven kasvattina en olisi ihan kuvaillut ilmassa leijuvaa aromia ihan noin.

Pietarsaaressa

Toisena päivänä pysähdyimme Pietarsaaressa. Sielläkin oli jonkin sortin markkinat. Me skippasimme käsityökojut ja suuntasimme syömään Korv-Göransille.

Minä ja poeka Pietarsaaressa

Sitten suuntasimme kohti Vaasaa. Kävimme kurkistamassa Raippaluodon siltaa, joimme kahvet keskustassa ja sen jälkeen menimme hivenen hermostuneesti kohti seuraavaa yöpaikkaamme, Sulvan kestikievaria. Hermostuneesti siksi, että meillä ei ollut harmainta aavistustakaan, millaiseen paikkaan ruhomme kallistaisimme seuraavana yönä. Onneksi hermostus oli aivan turhaa: paikka oli mielettömän idyllinen! Kestikievarissa oli nimensä mukaan myös ravintola, jonka ruoka oli oikein makoisaa ja sitä oli todellakin riittävästi!

Raippaluodon silta

Sulvan kestikievarin pihatie

Huoneemme alimmainen ikkuna oikealla

Sulvasta oli ihan pieni matka Söderfjärdenille, peltoaukealle, joka oli muodostunut meteoriitin muodostamaan kraateriin. Enpä ollut aiemmin kuullut koko paikasta, mutta oli vaikuttava näky! Maisema oli älyttömän tasainen ja paikan synnystä kertovan Meteoriihen tuuliviiri ujelsi tuoden ihmeellistä länkkäritunnelmaa.

Söderfjärdeniä näkötornista

Söderfjärdenin peltoa

Oikein makoisten unien jälkeen matka jatkui. Seuraava looginen yöpymispaikka olisi ollut Pori, mutta siellä oli kuulemma joku pieni tapahtuma, oisko ollu jotkut jamit tai jazzit tai semmoset, ei voi tietää. Mutta sattuneesta syystä majapaikat sielläpäin olivat joko kalliita tai loppu. Siksi päätimme mennä vähän suuremmille mestoille, eli Jämijärvelle. Se olikin outo paikka, keskelle metsää oli rakennettu lähivuosina muun muassa hiihtoputki, ulkouima-altaat, messuhalli sekä pikkuinen hotelli, jonka huoneista oli näkymä viereisille kahdelle lentokentälle. It's raining men on todennäköisesti sanoitettu juuri tuolla, sillä taivaalta ihan oikeasti putoili miehiä (ehkä jopa pari naistakin).

Jämijärvellä

Jämijärvellä oli myös poroja. Ihmisiä ei sitten niinkään, vaikka kyllä ne taivaalta pudonneet näyttivät pääosin jäävän henkiin.

Naapurimme Jämijärvellä

Jämijärven porojärkytyksen jälkeen uskollisen Passattimme keula osoitti taas kohti rannikkoa. Päätimme käväistä Rauman vanhassa kaupungissa. Kiertelimme kauppoja ja joimme ehkä reissun parhaat kahvit Café Salissa.

Päiväkahvepaikka

Raija Leenan parturi-kampaamossa emme käyneet, mutta kyltti vaan jotenkin kosketti meitä. 

Turun linna

Raumalta köröttelimme kohti entistä pääkaupunkiamme, jossa ihailimme linnaa ja jossa navigaattorimme sekosi. Löysimme kuitenkin seuraavaan yöpaikkaamme Paraisille, jossa meren lisäksi myös kraanavesi tuoksui ihanalle Kokkolan purjehtijanaisten sanoin. Illalla kävimme kurkistamassa lehtometsää läheisellä luontopolulla, jossa oman jännityksensä toi se, että polku kulki osittain jonkinlaisten sorkkaeläimien laidunmailla. Yhtään sonnia ei miestäni lukuunottamatta kuitenkaan näkynyt.

Luontopolulla tammilehdossa Paraisilla

Seuraavana päivänä tutustuimme saaristoon viettämällä ensin aamun Airistolla ja sitten päivää naguna,eli siis Nauvossa (ruotsiksi Nagu). Paikat olivat vallan idyllisiä ja hyvin hmm... raitaisia. Ihmisillä oli päällä raitaa, raitaa, pellavahousuja ja raitaa. Ja purjehduskenkiä.

Airiston maisemia

Nagun lossi

Aikamme purjehduselämää töllisteltyämme päätimme, että seuraava merellinen ja kulttuurinen huippukohteemme on Hyvinkää. Hyvinkään majoitus oli oikein tasokas, majapaikan isäntä oli tosin aika karvainen ja nuolevainen. Hänen palvelijansa olivat onneksi vähän pidättyväisempiä.

Moottoritiellä tunnelissa kohteena Hyvinkää

Hyvinkäältä teimme retken Korkeasaareen. Siellä keskityimme kiikaroimaan kuvaamisen sijaan. Näimme muun muassa kakkaavan kamelin, häntäänsä rapsuttelevan kengurun ja tympääntyneen pöllön. Itse asiassa tässä vaiheessa reissua kuvaaminen unohtui kokonaan.

Hyvinkään majapaikan isäntä

Hyvinkäältä lähdimmekin jo kohti pohjoista, ensin pysähtyen Lahdessa ja sitten vielä Kuopiossa. Kotiin palatessamme Jenni soitti kertoakseen, että tavarat on pakattu ja heidän pidempi reissunsa on alkamassa. Onneksi ehdimme juuri ja juuri kotiin saattamaan heidän karavaaninsa matkaan. Ja tiedättekös, mitä se tarkoittaa? No sitä, että nyt blogimme nimi on totta. Tänään ja eilen meidän kodeilla on ollut väimatkaa 575 kilometriä.