torstai 12. heinäkuuta 2012

Ilmari Kuusitorvi ja kuinka hän rakastui minuun

Aivan ensimmäiseksi on todettava, että tällä viikolla yritän kirjoittaa oikein ahkerasti ja sujuvasti, ensi viikolla aikani vie kiekkoleiri ja sen mukanaan tuomat jännitykset. Jos ehdin jossain pelien välissä päivittää sitä, kuinka hikipukuni oli liian kylmä tai kuuma jäälle tai kuinka kuntoni ei riittänyt edes suorittamaan luistelutestejä loppuun tai kuinka englanninkielen taitoni on ruostunut reilun vuoden aikana, niin teen sen. Muutoin kirjoittamisesta joutuu vastaamaan Miia yksin.

Hyvät ystävät ja erityisesti Miia, kahdeksan venäläistä ja yksi saksalainen lukijamme. Tahdon jakaa kanssanne rakkaustarinani. Tämä rakkaustarina ei suinkaan koske elämäni suurinta rakkautta, ihanaa aviomiestäni, vaan herraa, josta piti aikoinaan tulla aviomieheni. Herraa, jota jotkut kutsuvat Ilmari Kuusitorveksi. Herraa, johon olin syvästi rakastunut lukioiässä. Herraa, joka seikkaili alituisesti päiväunissani. (Huom. imperfekti!) Herraa, jonka nimi tai ainakin pseudonyyminpitäisi oikeasti olla Ilmari Kuusitorvi.

Mielestäni ei ole mikään ihme, että rakastuin Ilmariin. Ja että hän rakastui minuun. Elettiin 2000-luvun alkua, kun hän lauloi sulosointuisella äänellään (minulle) kappaleen Tuu mun vaimoksein. Oikeastaan olin jo tuolloin valmista kauraa niitettäväksi. Kävin monella keikalla tuon vuoden aikana. Jos laskin oikein, niin seitsemällä keikalla ympäri Suomea, valokuvia noilta keikoilta oli satoja, ellei tuhansia. Kymmenien muiden tyttöjen tavoin ajattelin, että Ilmari laulaa minulle. Kenelle muullekaan?

Tuon vuoden aikana toki juttelimme ja halasimme monta kertaa, mutta niitä maagisia laulunsanoja ei vielä kuulunut. Jaksoin kuitenkin odottaa, rakastinhan Ilmaria syvästi ja palavasti. Ja hän rakasti minua.

Kuluikin muutama vuosi, kun kuulin Ilmarista seuraavan kerran. Ja kuinkas muutenkaan kuin rakkauslaulun muodossa? Ilmarin uusimman levyn kolmas raita oli kirjoitettu minulle. Jenni. Se on se kappaleen nimi. Ja kenelle muullekaan se olisi muka kirjoitettu? Etunimen loppuun Ilmari olisi ihan hyvin voinut lisätä sukunimen. Ja alleviivata sen.  Kappaleessa nimittäin lauletaan ”…sä olet kaunis juuri noin”. Ei kaivanne selittelyitä?

Tästä rakkaudenosoituksesta puolestaan vierähti vuosi, kun Ilmari otti minuun seuraavan kerran yhteyttä uuden kappaleen muodossa. Ilmari kertoi minusta ilmeisesti muuan Anna Järviselle, sillä duetto oli nimeltään Nuori ja kaunis. Oih, Ilmari osasi tiivistää minun olemukseni kahteen sanaan.



Mutta tiedätkös mitä, Ilmari. On liian myöhäistä. Olen löytänyt jo elämäni rakkauden. Joten voit alkaa laulaa jostain toisesta naisesta.

Ja sitä paitsi, me tanssimme häissämme kappaleesi tahtiin. Eikä suinkaan minun valitsemana, vaan ihanan mieheni.

2 kommenttia:

  1. Onkohan meidän miehillä joku ikäkriisi, kun kumpikin haluaa laulaa "Olen nuori ja kaunis"? :D Täälläkin nimittäin varsinkin viime kesänä kaikui kyseinen laulu...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei, kyllä ne laulaa meille sitä :D Sovitaanko niin?

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...