Minä (Miia)

Minä olen 26 vuotta. Minulla on lyhyt oranssihtava tukka. On se ollut myös vaalea ja pitkä; lyhyt ja tumma ja keskipitkä ja maantien värinen. Minulla on siniset silmät ja olen aika pitkä. Minulla on mahassa joku, joka potkii. Minulla on ihana mies ja me asutaan toista vuotta ihanassa omakotitalossa.

Meidän koti <3

Minä tajusin aikaisin, ettei minua saa täältä minnekään. Minä olen asunut 25 kilometrin säteellä koko elämäni ajan. Kaupungissa olen asunut viitisen vuotta, muuten aina kylissä.  Nykyinen asuinpaikkani on pienin ja syrjäisin, missä olen ikinä asunut.

Minä olen välillä vähän suurpiirteinen ja unohtavainen. Analysoituani itseäni olen tullut siihen tulokseen, että edellä mainitut johtuvat siitä, että olen niin rauhallinen ja stressaamaton. Uskon, että kaikella on tapana järjestyä. Esimerkiksi kyllä kiitoskortit häistä voi lähettää 1,5 vuoden kuluttua juhlista. Tai noh, katsotaan nyt, milloin saan ne tilattua.

Kuva hirvestä on vielä hieman keskeneräisestä leikkimökistä.

Hirvet ovat hirveän ratkaisevia luontokappaleita minun elämässäni. Ensimmäisenä lukiopäivänäni odotin linja-autoa pysäkillä hirven kanssa. No siitä ei kyllä seurannut yhtään mitään. MUTTA minun ja mieheni rakkaustarinan alkumetreiltä yksi tärkeimmistä käännekohdista on se, kun pyöräillessäni hirviemo jahtasi minua, enkä uskaltanut mennä takaisin kotiin. Hirvi on jahdannut myös pikkusiskoani kerran pyöräreissulla. Se soitti siitä iltapäivälehteen ja sai jonkun juttupalkkion. Minä sain aviomiehen.

Minä olen sillä tavalla vähän jännä, että tykkään vähän kaikesta. En tykkää märistä sukista, itikoista enkä sitruunalakritsijäätelöstä, mutta muuten innostun oikeastaan mistä vain. Näkyvimpiä innostuksia ovat luonto ja kaikki taiteellinen ja luova. Niin ja ystävät ja perhe ja kaikki ihanat, kuten esimerkiksi Jenni.