Identiteettikriisi

Pakkohan se on postata ainakin yksi hääkirjoitus. Tai ehkä kaksi. Tai oikeastaan tämä ei koske edes häitä, vaan naimisiinmenoon liittyvää lakiasiaa. Tai ei ehkä lakiasiaa, mutta kuitenkin hyvin virallista asiaa.

Paras ehkä paljastaa ennen kuin saksalaiset ja venäläiset lukijat hermostuvat, että tämä postaus koskee sukunimen vaihtamista. Jo ennen kuin olimme puhuneet mitään häistä tai naimisiinmenosta miehen kanssa, olin päättänyt vaihtaa sukunimeni. Olen sen verran konservatiivinen, että en olisi voinut edes kuvitella jättäväni omaa sukunimeä itselleni tai ottavani moniosaista-kauhean-käteävää-pitkää-ja-hankalasti-taivutettavaa-sukunimeä, saati että poika ja mies olisivat vaihtaneet sukunimeä. Oikeastaan en edes miettinyt koko asiaa, niin selvää se oli minulle.

Tänään olen sitä mieltä (näin vajaan viikko naimisiinmenosta), että olisi pitänyt sittenkin miettiä asiaa edes kerran.

Ensimmäinen ongelma tuli vastaan poliisilaitoksella tiistaina, kun kävin tilaamassa uuden passin ja ajokortin. 98 euroa. Siis lähes 100 euroa siitä hyvästä, että halusin saman sukunimen kuin perheelläni. Mielestäni minun olisi pitänyt päästä halvemmalla, sillä enhän vaihtanut kahdeksankirjaimisesta sukunimestäni kuin kolmea kirjainta. No okei, jouduin lisäämään yhden. Tavumäärä pysyi kuitenkin samana, sama Suomen yleisin nen-pääte löytyy edelleen, en joudu aakkosjärjestyksessä kovin kauaksi edellisestä paikasta ja itse asiassa uusi sukunimeni on niin yleinen, että - varsinkin täällä Kainuussa - tietokone ehdottaa sitä valmiiksi, kun h-kirjain on painettu. Ja todennäköisesti jo ennen sitäkin.

Ja tämä oli vasta ensimmäinen ongelma.

Toinen ongelma ilmeni samassa paikassa, kun kukaan ei kertonut minulle etukäteen, että passiin ja ajokorttiin pitää laittaa allekirjoitus. En ollut tietenkään harjoitellut uutta allekirjoitustani ja ensimmäisestä versiosta puuttui yksi kirjain. Aikani tavutettua sukunimeä pyysin virkailijalta uuden hakemuksen uutta allekirjoitusta varten. Uusi allekirjoitus näyttää ekaluokkalaisen tekemältä. Että se niistä riemunkiljahduksista, joita päästin, kun tajusin saavani vaihtaa ajokorttia ja sen kuvaa.

Seuraava ongelma on se, että en tiedä, mihin kaikkialle minun pitää nimenmuutoksesta ilmoittaa. Ajattelin avaavani lompakon ja ilmoittavan nimenmuutoksesta kaikkiin niihin paikkoihin, jonka etu- tai jäsenkortti minulta löytyy. Voin kertoa sen olevan loputon suo. Päätin kuitenkin aloittaa urakkani S-ketjusta (koska rakas vihreä ystäväni muistutti hääpäivänäni, että S-etukorttiin uusi nimi ei päivity automaattisesti) ja marssin S-pankkiin. Odotettuani hetken pääsen virkailijan luokse uuden (!) passini kanssa ja kerron vaihtaneeni nimeä. Kun vihdoin pääsemme virkailijan kanssa yhteisymmärrykseen siitä, mikä uusi sukunimeni on, hän esittelee eri korttivaihtoehdot. Ilmoitan haluavani samanlaisen kuin minulla on ennestään, mutta kortinvaihto maksaa 10 euroa. Jos tilaan uuden, erilaisen kortin, se on ilmainen. Otan sen ilmaisen ja huomaan, että minulla on uuden nimen lisäksi uusi pin-koodi opeteltavana.

Entäpäs sitten se puhelimeen vastaaminen? Tänään puhelimessa käyty keskustelu:

- Jenni Uusi-sukunimi.

- Täällä Matti Pekkanen. Onko Jenni Vanha-sukunimi?

- On. Tai siis ei ole. Tai siis oli ennen. Tai siis minä vaihdoin nimeä.

- Just. No minä soittelen sellaisella asialla…

Mitenkä, Miia, sinulla? Ensinnäkin, oletko vielä saanut vaihdettua kortteja ja muita ja miten pitkään sinulla meni sisäistää uusi sukunimi? ;)