vuodenaikoja ja erityisesti talvea, Miiaa ja Miian miestä, kahvihetkiä, vauvabioa melkein tyhjässä salissa, Pekka Heikkistä (sitä leipomoa, mutta ehkä myös mieheni ystävää, jonka kanssa sovimme mieheni ja minun häissä näkevämme vielä kolmannenkin kerran), pojan mummolaa, kaennuun murretta, vähäliikenteisiä teitä, lyhyitä kassajonoja, tilavia ruokakauppoja, rauhallista ja leppoisaa elämää, edullisia harrastusmahdollisuuksia, tuttuja kasvoja kaupungilla, maaseutua ja luontoa, tuttuutta.
 |
Mutta silti on myönnettävä, että kaikesta stressistä ja jännityksestä huolimatta odotan innolla
uuden kaupungin, uuden työn ja uuden kodin haasteita.
Elämä on ihanaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti