Hups, unohdin otsikon, joka kuuluu näin: "Luopumisen tuskaa"

Se pakkaaminen on niin mukavaa hommaa, että ajattelin kirjoittaa siitä vielä toisenkin kerran. Ja ehkä kolmannenkin. Jos et ole itse koskaan koittanut, niin kannattaa ihmeessä muuttaa vaikkapa vain sen takia, että pääset käymään kaikki tavarasi läpi, pinoamaan ne säilytettäviin, ehkä säilytettäviin, ehkä hävitettäviin ja hävitettäviin, sen jälkeen siirtämään ehkä hävitettävän pinon tavarat ehkä säilytettävien pinoon, sitten siirtämään ehkä säilytettävät todellakin säilytettävien pinoon, viemään hävitettävien pinon kirpputorille myyntiin, ilahtumaan kirpputorimyynnin onnistumisesta ja juhlimaan onnistumistasi ostamalla kirpputorilta saamillasi rahoilla muiden pöydistä kaikkea kivaa ja tarpeellista. Loppujen lopuksi saat kantaa pakkaamasi tavarat uuteen paikkaan ja mikä parasta - saat yrittää tavaroiden järkevästi sijoittelua uudessa kodossa. Lopputuloksena pahvi- ja muuttolaatikot täynnä pikkutavaraa vielä noin 6 kuukauden päästä muutosta.

Toisaalta näitä voi pitää myös sisustuselementtinä.

Päätin ennen muuttoa, että kaksiomme tavaramäärän on pienennyttävä, sillä tulevassa asunnossani haluan kyetä kävelemään ilman, että varpaani osuvat joka kerta johonkin tavaraan tai huonekaluun. Ja hyvin päätökseni on pitänytkin, taloyhtiön roskakatokseen on kannettua mustia jätesäkkejä monta kuutiota. Niin monta, että odotin aina korvat punaisena hallituksen puheenjohtajaa ovikellon soidessa. Roskien lisäksi sain kerättyä kirpputorille ison kasan tavaraa. Tosin se kasa pieneni aina, kun mies sattui lähistölle.

Mies on aika kova poika pitämään tavaroita varastossa. Kyseessä ei siis ole mikään himohamstraaja, vaan lähinnä tunne- ja muistopitoinen suhde tiettyihin tavaroihin. Kuka esimerkiksi EI tarvitsisi saksalaisia siirtokilpiä autoon, joiden käyttäminen ei ole laillista, tai neljää 20 vuotta vanhaa, tyhjää säästöpossua? Tai levyjä joita päin ei ole edes katsottu viimeiseen viiteen vuoteen? Tai rullaluistimia, joilla luistelu loppui 10 vuotta sitten kaatumiseen?

Tavaroihin sisältyy paljon muistoja, myönnän sen. Itsekin nostelin välillä kyynelsilmin tavaroita muuttolaatikoihin; yksi cd-levy toi mieleeni ensimmäisen vuosikurssin yliopistossa, kulahtanut t-paita muistutti miehen ja minun alkuajoista, kun taas epämääräiset pakasteet toivat mieleeni Miian. Kuitenkin kaikkein rakkaimmat ja ihanimmat hetket ja ihmiset kulkevat ajatuksissa ja muistoissa ilman materiaakin.

Ostin tänään työkalupakin.

Itsehän säilytin vain ja ainoastaan tarpeellista tavaraa. Esimerkiksi neljä laatikollista erikokoisia kangastilkkuja, kolme pussillista suklaamunien yllätyksiä kuorineen ja yksi pussillinen muovitikkuja löytyvät todellakin säilytettävien pinosta. Niistähän voi askarrella oppilaiden kanssa vaikka ja mitä.